Kotisaunan lauteet

"Innostukseni saunaan ja saunan tuoksuihin on imetty jo äidinmaidosta. Siihen aikaan, (ennen vanhaan, kuten lapseni nimitti minun lapsuuttani) saunottiin joka lauantai, toisinaan muinakin päivinä. Koivunvihdat haettiin pellon perältä, ojanpientareelta. Jo silloin, kuten varmasti jo paljon aikaisemminkin oli tapana tuoda saunaan tuttua koivuntuoksua. Kuinka se hivelikään hajuaistia ja vihdan viuhunnasta nautti hipiä. Se oli sellainen lapsuuden saunan tuoksu. Tervan tuoksu oli toinen. Saippuat ja shampoot. Joskus vain makoilen lauteilla, laitan silmät kiinni ja yritän saada kiinni niistä tuoksuista. Ihania, aivan ihania muisteluita omasta lapsuudesta. Silloin, kun äidin ja isän saunassa oli niin turvallista olla."

Tämä oli teksti, joka vain tuli minusta. Kirjoitin sen muistiin.

Tämä teksti jäi mietityttämään minua, sauna kulki mukanani lenkillä, ruuanlaitossa, autolla ajaessa...

Niin sauna, mitä se minulle on antanutkaan. Siellä olen itkenyt itkuni, siellä olen nauranut nauruni, jorissut tuntemattomien ja tuttujen kanssa. Minä se olen ollut kova saunoja jo pienenä. Eikä se ole minusta minnekään lähtenyt. Ensimmäisenä miltei olen nytkin saunassa ja usein viimeisenä lähdössä pois. Kovien löylyjen kuluttaja. Miten se tuntuukaan ihossa, kuuma höyry lämmittää, saa ihon punastumaan ja hikoilemaan. Tuntuu kuin hien mukana lähtisi monta tuskaa, painoa pois hartioilta.

Tätä saunaa kun olen miettinyt, olen myös miettinyt, että mitä sinne tarvitsen. Siitä lähti idea erilaisista tuoksuista. Tuoksuja olenkin pussittanut ja huomannut sen terapeuttisen vaikutuksen. Käsillätekemisen ilon. Siitä se sitten lähti. Pienten pussukoiden valmistus.

Aika mielenkiintoista on ollut miettiä sitä, kuinka monien käsien kautta tämäkin tuote on kulkenut. Sitä ei usein tule mietittyä. Oletko koskaan ajatellut ostaessasi itsellesi vaikka juustoa kaupasta. Aika moni käsipari on ollut sitä valmistamassa. Aika monet kerrat on joku jossain noussut vuoteestaan vain siksi että juusto on saanut riittävästi maitoa, juoksutinta, suolaa... ja mitä muuta. Onhan siinä pakettikin. Kukahan senkin on suunnitellut, hankkinut raaka-aineet, valmistanut. Jokainen osanen, pienikin on pitänyt kuljettaa, että se on mukana siinä paketissa, joka kaupan kassalla on minun kädessäni, kotiin viemisinä.

Kun tuo alkuperäinen teksti vain tulvi aivoistani, piirtyi koneen näytölle, en osannut ajatellakaan, kuinka moniin erilaisiin aatoksiin se kotisaunan lauteilla nautittu turvallisuus minut vei. Tällaiset ovat minun aivoni ja aivoitukseni. Kulkee tuulen lailla ylös ja alas, puhallellen kuten itse haluaa.